Köökkitarhan kuulumisia

Keväällä tulin kylväneeksi innostuksissani yrttien siemeniä pussin jos toisenkin. Jälkikäteen ajateltuna homma kannatti, sen verran komeiksi yrtit ovat kasvaneet. 

Avomaalla kasvava persilja alkoi olla jo niin leveässä kunnossa, että peitti viereistä porkkanariviä. Ei muuta kuin klips klips. Aikamoinen määrä persiljaa tuli! Näistä tein persiljasilppua pakkasen kätköihin.   

Tomaatteja kasvaa kasvihuoneessa isoissa ruukuissa ja ruukkujen reunatilat hyödynnän yrttikasvatuksissa. Klassinen pari tomaatille on basilika, sitä olen kasvattanut tänä vuonna kolmea sorttia. Pienilehtistä 'Balcon Staria' kasvatin myös viime vuonna. Lisäksi ruukuissa on punalehtistä basilikaa sekä suurilehtistä 'Genoveser' basilikaa.

Punalehtisen basilikan pyöräytin pestoksi, siinä olikin maussa potkua!

'Balcon Star' on päätyi peston sijaan kuivatukseen.  

Samoin kuin timjami  

ja oregano.

Monet kerrat olen miettinyt pitäisikö sellainen kasvikuivuri ostaa, mutta vielä en ole tullut hankkineeksi. Joten yrtit levittelin leivinpaperin päälle saunan lauteille kuivumaan. (Jos muuten jollakulla on käyttökokemuksia noista kuivureista, niin tosi mielelläni kuulisin niistä :))

Perunan mukuloita piilotin mullan alle toukokuun puolivälissä. Kahdessa kuukaudessa perunoihin kasvoi reippaat varret. 

Lajikkeena on kesäperuna 'Annabelle' ja se on yllättänyt satoisuudellaan. Maku on oikein hyvä, mieto tosin. Kesäperunaa keräämme kattilaan sitä mukaa kun sitä ruuanlaitossa tarvitaan. Nam nam nam! 

Kesäperunan maku on parhaimmillaan pienikokoisena, tätä herkkua ei siis kannata turhan pitkään maan alla varastoida. Parempiin suihin siis! :)

Silpoydinhernettä tykkään kylvää isoon saaviin kasvihuoneeseen. Tämänkin kylvön tein toukokuun puolen välin paikkeilla ja nyt versot ovat venähtäneet pitkiksi. Keskellä saavia on iso köynnöstuki, josta herne löytää tukea. Nämä tuoreet ja todella makeat herneet menevät kyllä nopeasti lasten suihin :)

Mukavan makoisaa viikonloppua!

Kasvihuoneen syysasu

Lokakuun viileys ja harmaus on saapunut. Sisällä vedän villasukkia jalkaan ja toisaalta nautin laskeutuneesta hiljaisuudesta. Pihalla on väritys muuttunut, enään muutamissa pihamme lehtipuissa on lehdet ja maisemassa havunvihreys valtaa tilaa. 

Siirsimme terassilla olleen kesäpöytäkalustomme kasvihuoneeseen talvisäilytykseen. Samoin terassia kesällä vehreyttäneet ruukkuistutukset pääsivät talvilevolle kasvihuoneeseen. Kokeilen joskos rungolliset syreenit ja niiden juurelle istutetut laventelit selviäisivät talven yli hengissä kasvihuoneen suojissa. Pakkaspeitettä täytyy käydä kääräisemässä ympärille ennen talven paukkupakkasia. 

Lokakuun vähässä valossa kasvihuone näytti kovin valjulta ja syyskukkainnostukseni ryöpsähti valloilleen. Oli suorastaan pakko hankkia jotain väriä ja piristystä kasvihuoneen oven edustalle!

Jos joku pihapuuha on erityisen mukavaa, niin se on kyllä mielestäni kasvi-istutusten tekeminen. En yleensä tee tarkkoja etukäteissuunnitelmia, mitä ruukkuihin laitan vaan ostan kasveja enemmänkin mutu-tuntumalla. Tällä kertaa kaupan hyllyllä inspiroiduin ihanan värisistä koristekaaleista, jotka olivat varsin muhkean kokoisia! 

Koristekaalien kavereiksi hankin tuttuja syyskasveja: callunoita, muratteja, keijunkukkia ja hopealankoja.

Aiemmin keväällä hankkimani hopeaputous on edelleen aivan iskussa ja se pääsi mukaan ansarin kasvisommitelmaan.

Havut kuuluvat ehdottomasti syysistutuksiin. Yhdistin rauhallisen vihreitä sypressejä koristekaalin ja muratin kanssa samaan pajukoriin. Ylemmässä metallisangossa on hopealankaa ja lankaköynnöstä.

Callunoiden väreissä on mistä valita. Itse päädyin perinteiseen fuksiaan.

Keijunkukkien lehtien väritys on vertaansa vailla. Ne tuovat samalla mukavaa runsauden tuntua istutuksiin.

Näitä syyskasveja on mukava katsella olohuoneen lämmöstä, villasukat jalassa. 

Leppoisaa loppuviikkoa!

Kasvihuoneessa kasvaa kohisten

Toukokuu on mennyt aivan pikakelauksella! Puuhaa on tuntuvan riittävän joka suunnalla. Kasvihuoneeseen siirtelin pitkiksi kasvaneet tomaatin taimet jo helatorstaina lämpöjakson saattelemana. Parissa viikossa taimet ovat vankistuneet oikein mukavasti ja ensimmäisiä kukkien alkujakin alkaa näkyä. Ja se tomaattien tuoksu... Siitä tulee niin kesäfiilis!

Olen siirrellyt myös muut esikasvatetut taimien alut kasvihuoneeseen vankistumaan ja odottamaan istutustaan lopulliselle paikalle. Kasvarissa on tällä hetkellä aika täyttä ja lattianeliöt ovat tehokäytössä. Tunkua riittää, mutta sopu sijaa antaa :)

Herneet ovat lasten herkkua ja laitoin silpoydinherneitä isoon saaviin kasvamaan, tueksi asettelin korkean metallituen. 

Heliotrooppien pikkutaimet istutin isompiin ruukkuihin ja kunhan hallaöiden vaara on ohi, niin siirrän ne ulos portaiden pieleen.

Tomaattien tukinarujen päähän sidoin kivet painoiksi.

Kunhan vielä muistaisi kieputella varsia tukinarujen ympärille. Kiemuraa vartta on muutoin luvassa. Niin ja se varkaiden poisto, sitä ei sovi unohtaa :)

Ruusukaalien söpöt pikku taimet odottavat kasvilavaan pääsyä.

Pystytimme kasvihuoneen syksyllä 2012 ja asennusvaiheessa jätin nurkkaan tilaa viiiniköynnökselle. Viiniköynnöksen istutin maakuoppaan seuraavana keväänä ja tähän saakka se on keskittynyt juuriston vankistamiseen. Odotus on tuntunut pitkältä, mutta ilo on kyllä sitä suurempi huomatessani, että viiniköynnös on täynnä pieniä kukkaterttuja! Aivan kuin miniviinirypäleitä, ihania!

Kasvihuoneessa voi miltei kuulla kuinka kaikki kasvaa kohisten. Ja mikäs rentouttavampaa kuin istahtaa hetkeksi alas, kuunnella alkavan kesän ääniä ja nauttia kasvihuoneen tunnelmasta.

Kevään valoa!


Kasvihuoneessa on kätevää säilyttää talvisin pihan kalusteita ja kaiken maailman työkaluja. Viime viikonloppuna käärittiin anopin kanssa hihat ylös ja tyhjennettiin kasvarista kaikki tavarat pois. Sitten vain harjausta ja vähän rättiä, niin jopas alkoi ilme kirkastua. 

Ja tietenkin kevätkukkia, niitähän piti istuttaa ruukkuihin kevätilmettä tuomaan. Kynttilälyhtyjen sisälle asettelimme pieniä sipulikukkaruukkuja. Pikkuinen orvokkikin pääsi mukaan ilmettä sulostuttamaan.

Nyt kelpaa kasvihuoneessa istuskella ja ihastella kevään tuntua. Samalla voi haaveilla tulevista kesäpäivistä kasvimaalla ja kuvitella mielessään kasvihuoneessa kurottelevat tomaatit. Ja basilikat ja kurkut ja chilit ja kaikki muut ihanuudet.

Kesäneilikka
 
Siirtelin viime syksyllä lokakuun alkupuolella ruukkukukkia kasvihuoneen suojiin pahimmilta pakkasilta. Kukinta oli tuolloin vielä täydessä vauhdissa ja kukat näyttivät ihanan värikkäiltä syysauringossa kylpiessään. En raaskinut heittää niitä pois ja sinne ne ruukut jäivät koko talveksi pöydälle kevättä odottamaan. 
 

 Alkuviikosta kävin kurkkimassa, miltä kasvihuoneessa oikein näyttää ja samalla nappasin neilikkaruukut mukaani sisälle lämpimään. Vaikka kasvusto oli päältä päin aivan ruskettunut, niin tyvessä näytti pilkahtavan häivähdys vihreää. Siispä leikkasin ruskettuneet osat veke, lisäsin uutta multaa päälle ja kastelin kasvit kunnolla.
 

 
Jo seuraavana päivänä ruukuista näkyi puskevan kovalla vauhdilla uusia neilikan lehtiä. Pikkuruukuissa olleet kesäneilikat sinnittelivät ihme kyllä talven kovien pakkasten yli. Nyt näitä katsellessa tuntuu, että kevät on jo todella täällä! Ja sekös vasta maistuu hyvälle!

 

 

Hyötytarhan kuulumisia

Tänä kesänä hyötykasvien kanssa on ollut jos jonkinlaista säätöä. Keväällä esikasvattamani tomaatintaimet tuntuivat olleen kitukasvuisia monta viikkoa, mutta lähtivät lopulta kasvihuoneessa komeaan kasvuun. Sadon kypsyminen on muutaman viikon myöhässä, mutta onneksi satoa on sentään luvassa. Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa kasvihuonekurkun kasvatusta ja se on puolestaan tuntunut oikein helppohoitoiselta. Kurkkuja on tullut jo paljon ja maku on ollut mitä mainioin! Ensi kesänä aion kasvattaa kasvihuonekurkkua ehdottomasti uudestaan.

Keväällä taimimyymälässä käydessämme esikoisemme innostui nähdessään hyllyssä vesimelonin siemeniä. Siemenpussi tarttui mukaan ja innokas puutarhurin alku kylvi siemenet kasvihuoneeseen. Eipä ole aiemmin tätäkään tullut kokeiltua ja yhdessä olemme ihmetelleet, miten melonin varret vain venyvät ja venyvät pituutta. Lupaavia pikku vesimelonin alkuja varsissa näkyy, mutta jostain syystä hedelmänalut alkavat tummua. Mistäköhän moinen johtuu...?

Chili chili chili :)

Punajuuret pulskistuvat komeasti näissä sateissa!

Ensimmäinen palsternakan viljelykertani näyttää onnistuvan, jee!

Lähtihän se tillikin kasvuun vaikka itäminen kesti ja kesti.

Rucolan, mangoldin ja purjon viljely ei ole sujunut ongelmitta. Asuinalueellamme on runsaasti fasaaneja ja voi julmettu kun ne ovat olleet kiinnostuneita nokkimaan ja maistelemaan pieniä kasvien alkuja.

Fasaanit ovat olleet suorastaan piinaavan kiinnostuneita herneiden aluista. Kylvin ensimmäisen kerran herneet maahan kesäkuun alkupuolella. Joko oli liian kylmää tai siemenissä oli jotain vialla, kun eka erä ei itänyt ollenkaan. Toisen kerran kylvin herneet ennen juhannusta. Juhannuksen vietosta tultuamme huomasin fasaanien käyneen mullaamassa koko penkin. Kolmas kerta toden sanoo, ajattelin ja kylvin taas. Tällä kertaa viritin kaksi haukkapelätintä hyötytarhaan fasaaneja karkottamaan. Pelättimien teho riitti vain hetkeksi ja taas huomasin herneiden menneen parempiin suihin. Ei muuta kuin uudestaan myymälään herneitä ostamaan.... Kylvin herneet viimeisen kerran heinäkuun alussa ja peittelin kylvöpenkin harsolla. Nyt sentään versot ovat päässeet rauhassa kasvamaan. Vaikka hanakasti fasaanit nokkivat jopa harsoon reikiä. Jospa sitä herneenpalkoja pääsee tänäkin vuonna maistelemaan... Joskus syyskuussa sitten :) 

Avomaankurkku on helppo ja runsassatoinen kasvatettava. Näitä on mukava säilöä talven varalle.