Niin, rakkaalla lapsella on monta nimeä! Nykypäivänä puutarhan hyötykasvi-aluetta kutsutaan yleisesti kasvimaaksi. Mutta näin ei itse asiassa aina ole ollut. Ennen muinoin kasvitarhasta käytettiin nimeä kaalitarha, "kalgård". Kaali-sana merkitsi keskiajalla yksinkertaisesti mitä tahansa syötävää hyötykasvia, se oli siis samantyyppinen yleisnimi kuin "vihannekset" nykyään.
Olen lueskellut Eeva Ruoffin teosta"Vanhoja suomalaisia puutarhoja". Teos ei ole kevään kirjauutuus, vaan se on ilmestynyt jo vuonna 2001. Kirja on hieno perusteos suomalaisen puutarhakulttuurin historiasta eli varsin erinomaista luettavaa kenellä tahansa puutarhahullulle :)
Kyseisessä teoksessa lähdetään liikkeelle juurikin keskiajan luostaripihoista ja vaatimattomista kaalitarhoista, joita vain harvoilla oli silloin viljeltävinä. Kaalimaiden olemassaolosta mainitaan Suomea koskevissa dokumenteissa 1400-luvulta lähtien. Tätä ennenkin niitä saattoi hyvin olla, mutta tiedot näistä ovat hyvin hataria.
Kaalimaalla saatettiin tuolloin kasvattaa myös kaalia (oikeammin villikaalia), mutta tavanomaisessti keskiajan ryytimaalla kasvatettiin erilaisia helppohoitoisia lääkeyrttejä, laukkoja ja perusvihanneksia, kuten palsternakkaa. Puutarhakulttuuri oli varsin vaatimatonta, eikä osaaminen (tai viljelyolosuhteet) riittänyt vaativien kasvien esikasvatukseen, koulimiseen, lannoittamiseen jne. Toisin asiat ovat nykypäivänä! Kotipuutarhoiden kasvimailla kun kasvatetaan vaikka mitä herkkuja yrteistä eksoottisempiin vihanneksiin, kuten maissiin ja munakoisoon.
Oman kotipihan "kaalimaalla" kasvaa tänä kesänä porkkanoita, perunoita, salaattia, punajuurta, parsakaalia ja yrttejä. Niin ja mansikkaa, nami!
Kasvihuoneessa kasvaa tuttuun tapaan kirsikkatomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Vielä menee tovi ennen kuin saa maistiaisia!
Aurinkoista viikkoa!
