tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tankoilevat tomaatit

Tomaattien varret alkoivat sen verran kallistella, että oli aika laittaa pikkutaimille ekat tukikepit. 


Näiden pikkutaimien kanssa käteviä tukikeppejä on ohuet puiset grillitikut. Tukeminen täytyy tehdä mahdollisimman hellästi, jottei varret vaan katkea. 


Tuentanaruksi sopii puolestaan erityisen hyvin vaikka tällainen kukkateippi, joka on himpun verran tahmea, mutta ei siis liimaudu kiinni mihinkään. Kukkateippi on joustavaa ja se venyy tarpeen mukaan, joten kun tomaatin varsi kasvaa paksuutta, niin teippisidos ei ala painamaan vartta vaan venyy kasvun mukana. 


Näitä pikkutaimia hipelöidessä sormiin tarttuu ihana tomaatin tuoksu. Tulee aivan kesäinen kasvihuone mieleen! 





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaunopunahattuja kivivillassa

Nyt on jo niin kevätfiilis! Ja kevään esikasvatushommat sen kun etenee, en vaan mitenkään malta pitää sormiani erossa mullasta. Enkä itse asiassa muistakaan kasvualustoista :) Aikaisempina vuosina olen kokeillut esikasvatusta turvebriketeissä, omatekoisissa vessapaperihylsyruukuissa tai sanomalehdestä askerrelluissa taimipoteissa kylvömullan kera. Niin ja tietysti perinteisesti muoviruukuissa. Turvebrikettien hyvä puoli oli se, että ne eivät vaatineet aluksi paljoa tilaa, mutta niiden hankaluutena oli, että ne tahtoivat liian kosteina alkaa helposti homehtumaan. 


Nyt minulla on vuorostaan ollut kokeilussa pienet kivivillahylsyt, joita satuin löytämään Ikeasta. Yhdessä paketissa oli 50 kivivillahylsyä, eikä hintakaan päätä pakottanut. Nappasin kaksi pakettia kainaloon ja sitten kokeilemaan!


Asettelin kivivillahylsyt vierekkäin muovilaatikkoon ja kaadoin astian pohjalle reilusti vettä. Kivivillanapit imivät hetkessä veden, mutta ne eivät siis turpoa veden imeytymisestä vaan pysyvät kuosissaan. Kivivillakasvualustoja käytetään yleisesti mm. kasvihuoneviljelmillä, sillä tuholaiset eivät siinä viihdy. Lisäksi materiaali on huokoista ja kasvualusta pysyy ilmavana. 


Omiin kivivillanappeihini kylvin kaunopunahatun (Echinacea purpurea 'Starlight') siemeniä helmikuun alussa. Kivivillahylsyihin kylväminen oli todella helppoa, koska nappien keskelle oli valmiiksi muotoiltu pieni kolo siementä varten. Kaunopunahattujen siemeniä oli sen verran paljon, että laitoin yhteen nappiin kaksi siementä. Siemenet näyttivät paljaalla kivivillapedillä jotenkin niin surkeilta, että ripottelin varovasti ohuen multakerroksen siementen päälle, tätä tuskin olisi tarvinnut tehdä. Sitten vain muovikelmu muovilaatikon päälle ja laatikko hyllylle odottamaan. 


Ilokseni huomasin, että itäminen alkoi vauhdikkaasti. Viikon sisään kylvöstä näkyi ensimmäisiä merkkejä vihreästä. Muovikelmua availin päivittäin, jotta ilma vaihtui kylvöksessä. Kolmisen viikkoa muovikelmua käytin, kunnes poistin sen kokonaan laatikon päältä. 




Tänä viikonloppuna siirsin pienet kaunopunahattujen kivivillataimet kylvömullalla täytettyihin muoviruukkuihin. Taimet olisivat voineet hyin vielä jatkaa kasvuaan kivivillanapeissakin, mutta enpä malttanut olla siirtämättä niitä, kun aikaa oli. Pienet taimet vaikuttavat oikein kasvuvoimaisilta ja lisäksi ne itivät oikein mallikkaasti kivivillassa. Ei siis ollenkaan huono vaihtoehto nämä kivivillanapit, aion kyllä toistekin näitä kokeilla.   





 Mukavaa alkavaa viikkoa!





torstai 23. helmikuuta 2017

Tomaattikokeiluja

Esikasvatushommien yksi mukava puoli on, että joka kevät voi kokeilla jotain vähän itselle uutta. Satuin ostamaan muutama viikko sitten kaupasta rasiallisen pikkutomaatteja ja kotona huomasin osan tomaateista olevan jo enemmän tai vähemmän lötsköjä. En raaskinut heittää tomaatteja suoraan roskiinkaan, vaan päätin kokeilla lähtisikö niiden siemenet itämään. No lähtihän ne! Ja oikein urakalla! 





Parissa viikossa siemenet itivät jo kovaa vauhtia, siispä oli nypittävä ylimääräiset taimet ruukuista pois. 


Lajikenimeä ei näille tomskuille rasiasta löytynyt. Nähtäväksi siis jää, minkäkokoinen kasvi taimesta kesän mittaan kasvaa. 


Siemeniä en mitenkään peittänyt, kunhan "pursotin" kostean mullan pintaan. Sitten laitoin elmukelmun päälle, jottei pintamulta kuivuisi.


Koulinnan jälkeen jokaisella taimella on nyt tilaa kasvaa ja juurtua omassa pikku ruukussaan. 



Aiemmin muuten kerroin pelargonin pistokaskokeiluistani. No, ne eivät onnistuneet yhtä hyvin kuin nämä tomaatit. Vaikka yritin pitää pistokkaiden mullan sopivan kosteana (ei liian kuivaa eikä liian märkää), niin osa pistokkaista alkoi nuutua ja tummua. Siirsin elossa olevat pistokkaat perinteiseen tapaan juurtumaan veteen, joskos nyt alkaisi niitä pieniä juuren alkuja pistokkaisiin ilmestyä.  


Lisäksi pistokkaat ovat itse asiassa kivan näköisiä olkkarin hyllyköllä. Ylimmällä hyllyllä on tuoksupelakuun kaverina muratin pistokkaita juurtumassa. 

Mukavaa loppuviikkoa!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kevään odotusta!

Pitenevät ja valoistuvat päivät ovat täällä taas, talven pahin pimeys on onneksi takana päin. Katse kohti kevättä siis! 


Kukkakaupasta löysin aivan ihania kirsikan (Prunus cerasus) oksia, jotka asettelin keväiseksi piristyksentuojaksi maljakkoon leikkoruusujen kera. 









Huomenna on lisäksi ystävänpäivä. Se jos jokin on hyvä syy nauttia hyvän ystävän kanssa vaikka pala suklaakakkua. 


Hyvää ystävänpäivää siis kaikille!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pistokkaita pelargoneista

Saas nähdä kuinka tässä hommassa käy :) Viime kesänä hankkimani pelargonit ovat selvinneet sisätiloissa yllättävän hyvin. Tuoksupelargonit olivat syyskuussa sisälle tuodessa oikeita roikaleita, tuntuvat olevan oikein sitkeitä veijareita. Erikoispelargoneista harmillisesti kaksi heitti veivinsä, toinen oli tähtipelargoni "Fireworks White" ja toinen luonnonlaji "Pelargonium Chamaedryfolium" (tästä löytyy kyllä siemeniä, pitäisikin kokeilla siemenidätystä). 

Erikoisemmista pelakuista hengissä (ainakin tähän asti!) ovat selvinneet "Honeywood Suzanne", "Attar of Rose" ja "Pelargonium Zonale".Varaston hyllyllä sinnittelee "Drotting Ingrid" ja muutama peruspelargoni.





Talven selätyksessä avuksi on ollut lisävalon antaminen, erikoisemmat pelargonit ovat paistatelleet kasvivalon alla kodinhoitohuoneessa jo muutaman kuukauden. Nyt pelargonit näyttivät jo venähtäneen hujopeiksi, joten oli korkea aika napsia niistä pistokkaita. Olen aikaisemmin juurruttanut pistokkaat ensin vedessä, mutta nyt ajattelin kokeilla pistokkaiden tökkäystä suoraan multaan.


Tässä pistokaita purkeissaan. Otin latvapistokkaiden lisäksi varresta välipistokkaita. Tuoksupelargoneja käsitellessä niistä leijailee todella ihana tuoksu! Kasvi itsessään (eikä sen kukinta) ei ehkä ole kaikkein kaunein pelakuu, mutta sen tuoksu kyllä kompensoi kauneusvirheet!






Ja jottei puurot ja vellit menisi sekaisin, niin purkkien kylkiin laitoin lyhenteenä merkin lajikkeesta. Tässä siis "Honeywood Suzannen" pistokas.





Tohtori Westerlundista tuli parturoinnin jälkeen taas salonkikelpoisen näköinen. Tarvittaessa tästä raaskii napsia lisääkin pistokkaita. Jännityksellä odotan, miten pistokkaat lähtevät multaan tökättyinä juurtumaan. Pidetään peukkuja!



sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kaksitoista kuvaa puutarhavuodelta 2016

Sini K Kasvihormoni -blogista antoi mukavan haasteen viime vuoden puutarhakuvista. Vaihtunut vuosi 2017 on jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä ehtii, vielä ehtii kuvahaasteeseen mukaan :) Tässä siis 12 kuvaa puutarhavuodesta 2016.  



Vuosi sitten helmipakkasilla kasvihuone kimmelsi lumen ja jään alla. Arki meni sisätiloissa. Tulppaanit kuitenkin kuiskivat, että kyllä se kevät pian koittaa. 


Ja niin se koittikin, vieläpä ihanan aikaisin. Toukokuussahan oli jo aivan kesä! 



Perennapenkissäni oleva jumaltenkukka innostui kukkimaan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. 


Samoin atsalea oli tulvillaan ihania kukintoja!


Kasvihuoneessa alkoi nopeasti vihertämään aurinkon ja lämmön saattelemina. 31.5.2016 kasvihuoneessa olivat jo herne, chilit ja tomaatit täydessä kasvuvauhdissa. 



Tähän kuvaan törmätessäni tulin vain niin hyvälle mielelle. Meidän lapsilla on ihana tapa kerätä luonnonkukista pieniä kimppuja ja tuoda niitä kodin kaunistukseksi. Ja onhan nämä kertakaikkisen suloisia kasveja, kaikessa tuttuudessaan.



Tulihan sitä myös tehtyä uusia istutuksia viime vuonna. Haaveilin jo pidempään havuaidan istuttamisesta muurialtaaseen, tuon valkean kaiteen eteen. No, viime vuoden keväällä sen istutin ja kesäkuussa tein sille ensimmäisen muotoleikkauksen. Lopputulos oli mielestäni oikein hyvä. Jännityksellä odotan, miten tuijat selviävät tämän talven yli!


Kesäkuun lopussa piha puhkesi kukkaan!


Viehkeä kasvipari muodostui itsestään kiveyksen reunaan, kun ajuruoho oli levittäytynyt hopeahärkin seuraan.


Oman pihan sadosta saimme nauttia pitkään, tomaatteja varsinkin tuli riittämiin.


Puutarha peittyi lumeen ja nukkuu nyt talvilevossa. Mieli ja ajatukset siintävät kuitenkin jo tulevassa, pian se kevät taas koittaa! 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Villa Garzoni

Talven pakkasilla on mieltä lämmittävää selailla aurinkoisia kesäkuvia. Kuvia läpi kahlatessani törmäsin myös viime heinäkuun Toscanan lomakuviin. Aah, mikä valo ja vihreys tulvahti mieleen näistä Villa Garzonin kuvista! Jokseenkin siis tasan puolivuotta sitten päivä näytti tältä :) 

(Kuvassa ylhäällä varsinainen Villa Garzoni)

Villa Garzonin puutarhan puitteet ovat kerrassaan upeat. Villa Garzoni on elämäni ensimmäinen aito barokkipuutarha, jossa olen vieraillut ja sanoisinko, että puutarha oli varsin vaikuttava. Villa Garzoni on perustettu jo vuonna 1652 ja puutarhan vanhimmat osat ovat tuolta ajalta.


Italian barokkipuutarhoille tyypilliseen tapaan Villa Garzoni on sijoitettu jyrkkään maastoon, johon on terassointien avulla luotu erilaisia tiloja. Alapihan istutusalueet ovat tarkan symmetrisiä ja näkymälinjat johtavat katseen haluttuun kohtaan. 


Tässä muutamia yksityiskohtia "alapuutarhasta".






Vesi kuuluu barokkipuutarhaan ehdottomana elementtinä ja Italian jyrkässä maastossa vesien ohjaaminen on onnistunut helposti (kun taas esim. Ranskassa veden ohjailu on vaatinut erityishuomiota). 

Alapihalta kulku ohjataan kohti korkeammalla olevia terasseja mahtipontisia portaita pitkin. Patsaat, koristekuviot ja -pylväät ovat todellisia käsityötaiteen luomuksia. Oman kotipuutarhan kivien kääntely tuntuu todella pikkujutulta tämän puutarhan työmäärää miettiessäni :)





Puutarhan kokonaisuus hahmottuu vähitellen, terassi terassilta. 

  
Melkoisen porrasnousun jälkeen näkymä näyttää ylhäältä tältä!


Ylimmällä terassilla odottaa puutarhakävijää yllätys, siellä on hieno vesipuutarha vesiputouksineen. 



Vesipuutarhalta kulku jatkuu erilaisten puutarhaelementtien ohjaamana pienelle labyrintille ja siitä vielä eteenpäin alemmas kapeita portaita pitkin keskiterassille, jossa on patsailla illusioitu teatteri.


Villa Garzonin puutarhassa olisi riittänyt pienten yksityiskohtien ihastelua vaikka koko päiväksi. Toisaalta puutarha ei ole järkyttävän suuri, vaan melko kompakti kooltaan, joten lapsetkin jaksoivat olla reippaana mukana kierroksella. Tosin maaston jyrkkyys ja lukuisat portaat vaativat keskittymistä, mutta niistäkin selvittiin kun tiedossa oli viilentävä jätskihetki portin kahvilassa. 



Kyllä näillä tunnelmilla jaksaa taas odottaa kevään valoa!