Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piet Oudolf. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Piet Oudolf. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

High Line
 
Viimeisenä lomapäivänämme New Yorkissa kävimme katsomassa High Linen. Perille pääsy vaati himppusen voimia, ensin kuljettiin metrolla ja loppumatka rattaita kadulla lykäten. Mutta pakko se on nähdä, sanoi äiti. Ja niin sitä mentiin!
 
High Line on entisen ilmaradan paikalle rakennettu kävelyrata. Reitin pituus on parisen kilometriä ja se sijaitsee Manhattanin länsipuolella. High Linelle noustaan joko hissillä tai portailla ja reitti kulkee koko matkan katutason yläpuolella. Reitti soveltui myös rattailla kuljettavaksi, oli siis esteetön.
 
Kävelyreitillä kulkiessa vilkasliikenteisten katujen äänet vaimenivat ja reitillä kuuli jopa linnunlaulua. Vaikka High Linella oli paljon kulkijoita, niin kulkeminen oli mukavan soljuvaa. Reitin varrelle oli rakennettu pitkiä penkkirivejä, joihin saattoi istuutua lukemaan ja eväitä syömään. 
 

  
High Line kulkee hauskasti asuintalojen kapeista väleistä.
 
 
 High Linellä yhdistyvät moderni viherrakentaminen, vuosikymmenten kerroksellinen rakennushistoria ja stressiä tutkitusti vähentävä kaupunkivihreä.

 


 
Reitin varrelta oli harkitusti etsitty upeita näkymälinjoja kohti keskimanhattania ja kohti Hudson Riveriä.  

  
Rauhassa kuljeskellessa ehti ihmetellä myös monentyyppisiä eri rakennustyylejä.
 
 
 

 High Linen on suunnitellut kukas muu kuin Piet Oudolf. Ja sen kyllä pystyi aistimaan. Materiaaleina oli suosittu kestäviä ja ajattomia (arvokkaita) materiaaleja, kuten graniittikiveä.

 
 Kasvillisuus koostuu lehtipuista (mm. koivuja), havuista (mm. marjakuuset), heinistä ja muista perennoista.
 
 
 
 
 
 
Asuintalojen terasseilla näki paljon kattopuutarhoja. Kuten kuvassa!
  
 
High Linellä järjestetään myös ulkoilmatapahtumia, tilaa riittää niillekin. 
 
 
Pidin kovasti kasvillisuusalueen asteittain asetelluista graniittipalkeista. Kivien välistä pilkottavat heinät ovat hienoja ilmeen pehmentäjiä. 
 
 
Puusta rakennetut levähdyspaikat sopivat ilmeeseen upeasti. Samoin teräksiset reunalistat kasvillisuuden rajauksina todella toimivat. Näkemisen arvoinen paikka!
 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Battery Park

Battery Park sijaitsee Manhattanin saaren lounaisosassa ja sinne oli mukava poiketa kesken nähtävyyksien katselun. Itse pidin tästä viheralueesta enemmän kuin Central Parkista. Battery Park on vielä varsin uusi puisto ja sen kunto oli todella siisti. Lisäksi Battery Park sijaitsee meren äärellä ja puistosta voi ihalla näkymiä sekä Hudson Riverille että Manhattanille. Puistossa käydessämme sattui olemaan oikein aurinkoinen ja lepposa syyssää!

Silmiinpistävää oli, että puiston viheralueet olivat oikein hyvin hoidettuja. Kävimme puistossa sunnuntaina ja pyhäpäivästä huolimatta puistoalueilla näki useampia puistotyöntekijöitä siivoamassa ja haravoimassa.

 


Näkymä toiselle puolelle Hudson Riveriä 


Kauempana siintää vapaudenpatsas! 

 

Kasvipenkkien pääosassa olivat ihanasti tuulessa huojuvat heinät. Heinälajikkeita oli useampia ja niiden kasvukorkeudet vaihtelivat matalista pariin metriin. 
 
 
 
Istutusten tyylistä ja kasvilajeista henki heti Piet Oudolfin omintakeinen tyyli. Sinne mennessämme en tiennyt puistosta tai sen suunnittelijasta mitään. Jälkeenpäin tarkistin tietoja ja varmistuin puiston olevan Piet Odolfin kädenjälkeä. Mahtavaa, ensimmäinen omin silmin nähty Piet Odolfin suunnittelema puisto!


Istutuksissa näki myös punahattuja, astereita, luppioita ja salviaa.


Muotoonleikatuilla pensasaidoilla puistoon oli aikaansaatu viihtyisiä pienempiä tiloja. Materiaalien korkealaatuisuus varmistaa viimeistellyn ulkonäön.  


  
Syksyisestä ajankohdasta huolimatta istutusryhmissä riitti katseltavaa. Heinien syysvärit loistivat kuin perennojen kukinnot. Kasvillisuutta ei oltu myöskään alasleikattu talven varalle, hyvä niin!

 
Suuret, rouheat kivilohkareet toimivat hienona vastaparina kevyelle kasvillisuudelle.