perjantai 16. kesäkuuta 2017

Untuvikot

Eilen oli mitä mahtavin kesäpäivä! Aurinko helotti ja lämpö suorastaan väreili ilmassa. Itsekin innostuin menemään pihamaalle hääräämään kaikkea pientä. Ja kaiken huippu oli kun huomasimme sinitiaispoikueen lähtevän liikkeelle. Voi mitä pieniä untuvapalloja!

Linnunpöntön suojista laskeutui kolme poikasta. Yksi näistä patsasteli kasvihuoneen kulmalla. 

Eihän kukaan vaan näe mua, kun mä tässä nökötän ihan paikoillaan? 


Toinen yritti naamioitua kasvihuoneen seinäksi.


Ja kolmas haki suojaa kasvimaan lavasta.


Poikueen vanhemmat liversivät ohjeita pienen etäisyyden päästä. Mekään emme tietenkään halunneet niitä häiritä, kuvat zoomasimme terassilta. Hauska oli huomata, että nämä pienet poikaset ovat jo lentokykyisiä, vaikka kovin avuttomilta näyttävätkin. Illan hämärtyessä lintuperhe lensi pensaikon suojiin turviin.

Tänään aamupäivällä olin laittamassa junioriamme terassilla vaunuihin nukkumaan, kun yksi poikasista pelmahti paikalle. Pakko oli napata tästä visertäjästä kuva. Hetken taas ihmeteltyään poikanen jatkoi harjoituksiaan, emon sirkuttaessa kirsikan oksalta neuvoja.


Näiden touhuja on kyllä mukava seurata. Kunhan ei mene liian lähelle. Elämyksellistä viikonloppua kaikille!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pesäpuuhia

Me ollaan tänä keväänä saatu ihastellen seurata sinitiaisperheen pesintää. Ripustimme jo pari vuotta sitten meidän piharakennuksemme päätyyn linnunpöntön, mutta eipä ole asukkaita aiemmin tänne saatu. Liekö sitten syynä ollut liian moderni pönttö :)


Sinitiaispariskunnan pesintäpuuhiin kiinnitimme huomiota toukokuun puolenvälin tienoilla. Silloin taisi munien haudonta olla meneillään. Vaimeaa piipitystä aloimme kuulla pöntöstä 29.5 eli pari viikkoa sitten. Poikaset ovat vahvistuneet tässä ajassa melkoisesti, ainakin äänestä päätellen! Kyllä siinä on vanhemmilla tehtävää, kun lento toisensa jälkeen kantavat jälkeläisilleen herkkupaloja! 


Luin jostain, että sinitiaispoikaset lähtevät pesästä 14-21 vuorokauden ikäisinä, yleisimmin kait 19 vuorokauden iässä. Tämän viikon aikana siis tämän pöntön poikue taitaapi aloittaa lentoharjoitukset! 


Mielenkiinnolla seuraamme, miten sinitiaisperheen poikaset kasvavat ja lähtevät pesästä. Pidetään näille peukkuja, että elämä pöntön ulkopuolella lähtee suotuisasti liikkeelle :)





tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kurpitsaa kompostissa


Kurpitsan kasvattaminen kompostissa on klassikko. Perustimme viime kesänä tämän puutarhajätekompostin ja jo nyt risua, oksaa, multapaakkuja ynnä muuta on kertynyt kasaksi asti. Varsin otollinen siis kurpitsankasvatuskokeiluuni! 


En kuitenkaan halunnut iskeä kahta talvikurpitsaani suoraan kompostiläjään, vaan tein pieniä vippaskonsteja sitä ennen. 



Ensinnäkin peitin tasoitetun kompostin pinnan maisemointikankaalla, jotta kasa kerää paremmin lämpöä ja painuu myös vähän kasaan. Kankaan reunoihin tein pienet reiät, joiden läpi sain työnnettyä  kepit ankkureiksi pitämään peitettä paikallaan.  


Seuraavaksi tein ristiviilloilla aukot varsinaisten kurpitsojen istuttamista varten. Aukkojen kohdalle tein kuopat ja täytin kuoppia ostomullalla, jotta kurpitsat pääsevät juurtumisessa hyvään vauhtiin. Lannoitetta en laittanut, vaan aion antaa näille lannoitetta tarpeen mukan kasteluveden mukana.




Katekangas auttaa pitämään kasvustoa kuivana ja estää versojen homehtumista. Lisäksi kasvavat kurpitsahedelmät pysyvät kankaan päällä puhtaina.  Sadevesi pääsee kankaan läpi, mutta toki se hidastaa sen imeytymistä. 


Kastelun helpottamisen vuoksi työnsin kurpitsan tyveen ison juomapullon nurinpäin, pohja aukaistuna. Sen voi täyttää tarpeen mukaan ja vesi imeytyy vähitellen juuristolle.



Talvikurpitsa kasvattaa kesän mittaan pitkiä versoja ja vaatii tilaa ympärilleen. Kompostissa tilaa onneksi riittää! 


Pidetään peukkuja näille kurpitsakavereille :)