sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kaksitoista kuvaa puutarhavuodelta 2016

Sini K Kasvihormoni -blogista antoi mukavan haasteen viime vuoden puutarhakuvista. Vaihtunut vuosi 2017 on jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä ehtii, vielä ehtii kuvahaasteeseen mukaan :) Tässä siis 12 kuvaa puutarhavuodesta 2016.  



Vuosi sitten helmipakkasilla kasvihuone kimmelsi lumen ja jään alla. Arki meni sisätiloissa. Tulppaanit kuitenkin kuiskivat, että kyllä se kevät pian koittaa. 


Ja niin se koittikin, vieläpä ihanan aikaisin. Toukokuussahan oli jo aivan kesä! 



Perennapenkissäni oleva jumaltenkukka innostui kukkimaan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. 


Samoin atsalea oli tulvillaan ihania kukintoja!


Kasvihuoneessa alkoi nopeasti vihertämään aurinkon ja lämmön saattelemina. 31.5.2016 kasvihuoneessa olivat jo herne, chilit ja tomaatit täydessä kasvuvauhdissa. 



Tähän kuvaan törmätessäni tulin vain niin hyvälle mielelle. Meidän lapsilla on ihana tapa kerätä luonnonkukista pieniä kimppuja ja tuoda niitä kodin kaunistukseksi. Ja onhan nämä kertakaikkisen suloisia kasveja, kaikessa tuttuudessaan.



Tulihan sitä myös tehtyä uusia istutuksia viime vuonna. Haaveilin jo pidempään havuaidan istuttamisesta muurialtaaseen, tuon valkean kaiteen eteen. No, viime vuoden keväällä sen istutin ja kesäkuussa tein sille ensimmäisen muotoleikkauksen. Lopputulos oli mielestäni oikein hyvä. Jännityksellä odotan, miten tuijat selviävät tämän talven yli!


Kesäkuun lopussa piha puhkesi kukkaan!


Viehkeä kasvipari muodostui itsestään kiveyksen reunaan, kun ajuruoho oli levittäytynyt hopeahärkin seuraan.


Oman pihan sadosta saimme nauttia pitkään, tomaatteja varsinkin tuli riittämiin.


Puutarha peittyi lumeen ja nukkuu nyt talvilevossa. Mieli ja ajatukset siintävät kuitenkin jo tulevassa, pian se kevät taas koittaa! 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Villa Garzoni

Talven pakkasilla on mieltä lämmittävää selailla aurinkoisia kesäkuvia. Kuvia läpi kahlatessani törmäsin myös viime heinäkuun Toscanan lomakuviin. Aah, mikä valo ja vihreys tulvahti mieleen näistä Villa Garzonin kuvista! Jokseenkin siis tasan puolivuotta sitten päivä näytti tältä :) 

(Kuvassa ylhäällä varsinainen Villa Garzoni)

Villa Garzonin puutarhan puitteet ovat kerrassaan upeat. Villa Garzoni on elämäni ensimmäinen aito barokkipuutarha, jossa olen vieraillut ja sanoisinko, että puutarha oli varsin vaikuttava. Villa Garzoni on perustettu jo vuonna 1652 ja puutarhan vanhimmat osat ovat tuolta ajalta.


Italian barokkipuutarhoille tyypilliseen tapaan Villa Garzoni on sijoitettu jyrkkään maastoon, johon on terassointien avulla luotu erilaisia tiloja. Alapihan istutusalueet ovat tarkan symmetrisiä ja näkymälinjat johtavat katseen haluttuun kohtaan. 


Tässä muutamia yksityiskohtia "alapuutarhasta".






Vesi kuuluu barokkipuutarhaan ehdottomana elementtinä ja Italian jyrkässä maastossa vesien ohjaaminen on onnistunut helposti (kun taas esim. Ranskassa veden ohjailu on vaatinut erityishuomiota). 

Alapihalta kulku ohjataan kohti korkeammalla olevia terasseja mahtipontisia portaita pitkin. Patsaat, koristekuviot ja -pylväät ovat todellisia käsityötaiteen luomuksia. Oman kotipuutarhan kivien kääntely tuntuu todella pikkujutulta tämän puutarhan työmäärää miettiessäni :)





Puutarhan kokonaisuus hahmottuu vähitellen, terassi terassilta. 

  
Melkoisen porrasnousun jälkeen näkymä näyttää ylhäältä tältä!


Ylimmällä terassilla odottaa puutarhakävijää yllätys, siellä on hieno vesipuutarha vesiputouksineen. 



Vesipuutarhalta kulku jatkuu erilaisten puutarhaelementtien ohjaamana pienelle labyrintille ja siitä vielä eteenpäin alemmas kapeita portaita pitkin keskiterassille, jossa on patsailla illusioitu teatteri.


Villa Garzonin puutarhassa olisi riittänyt pienten yksityiskohtien ihastelua vaikka koko päiväksi. Toisaalta puutarha ei ole järkyttävän suuri, vaan melko kompakti kooltaan, joten lapsetkin jaksoivat olla reippaana mukana kierroksella. Tosin maaston jyrkkyys ja lukuisat portaat vaativat keskittymistä, mutta niistäkin selvittiin kun tiedossa oli viilentävä jätskihetki portin kahvilassa. 



Kyllä näillä tunnelmilla jaksaa taas odottaa kevään valoa!