Yksi asia, josta pidän todella paljon on kirjastossa käynti. Tällä kertaa hakusessa oli tietty teos, nimeltään 'Puisto, puutarha ja hyvinvointi' (Viherympäristöliitto v. 2003). Onnekseni kirja löytyi hyllystä ja alkuselailun perusteella voin sanoa teoksen olevan täyttä asiaa.
Erityisen mielenkiintoista oli lukea tutkimustietoa maisemamieltymyksistä ja elvyttävän ympäristön piirteistä. Olettamuksena on siis, että ihminen tuntee luonnostaan vetoa maisemiin, jotka elvyttävät. Yleisesti ottaen ihmiset pitävät enemmän ympäristöistä, joissa on kasveja kuin ympäristöistä, joissa niitä ei ole. Mitä luonnollisempi maisema on, sitä pidetympi se yleensä on.
Yksityiskohtana teoksessa tuodaan esiin mm. se, että leveälatvuksiset, monirunkoiset puut, jotka haarautuvat alhaalta miellyttävät monia. Syyksi arvellaan, että kyseinen puun kasvutapa muistuttaa ihmisen alkukodin, Afrikan savannin puita. Savannilla leveälatvuksinen ja haarautunut puu takasi, että paikassa riitti vettä elämiseeen ja paikka oli sopiva asumiseen. Tiedä sitten vaikka näin olisikin. Varmaa on kuitenkin, että itsekin pidän kyseisen mallisista puista. Ja että puut lisäävät ihmisten myönteisiä tunteita.
Ympäristön selkeys ja järjestäytyneisyys koetaan yhtenä elvyttävän ympäristön piirteenä. Tosin ympäristöön kaivataan samalla monimuotoisuutta.
Kaartuva polku tuntuu houkuttelevammalta kulkea kuin viivasuora käytävä.
Ihmiset hakeutuvat mielellään paikkoihin, joissa selusta on suojattu, mutta eteenpäin aukeaa esteetön näkymä. Tässä istuinryhmä on sijoitettu kasvillisuuden suojaan.
Maisemissa kiehtoo myös niiden salaperäisyys, kunhan ei ole pelkoa mahdollisista vaaroista.
Vesi liitetään myös ympäristön elvyttäviin piirteisiin. Tätä mieltä ovat etenkin monet suomalaiset mökkirantojen maisemista nauttiessaan.
