keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Oma mielimaisemani



 Syksyn tulon huomaa meillä siitä, että kirjastosta lainattuja kirjoja lojuu erinäisissä pinoissa vähän siellä täällä ympäri huushollia. Yksi pino on keskellä keittiön tasoa, toinen lojuu ekaluokkalaisen sängyn vieressä, pienempien lasten kirjakasa makaa olohuoneen sivupöydän päällä ja omat kirjastokirjani sängyn vieressä lattialla. 


Itselleni lainaamani kirjat käsittelevät pitkälti ympäristöstä ammennettavaa hyvinvointia. Sain juuri päätökseen Kirsi Salosen teoksen "Mieli ja maisemat - eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma" ( Edita 2005). Kirjassa kerrotaan mitä eko- ja ympäristöpsykologia ovat ja miten niiden avulla voidaan edistää henkistä hyvinvointia. Teos on yhdistelmä ekopsykologiaa, ympäristökasvatusta, ekopsykologisia menetelmiä, rentoutumisohjeita ja ympäristövastuullisuutta, monia mielenkiitoisia puolia siis. Vihreänä lankana eri näkökantojen välillä on ihmisen ja luonnon välinen yhteys, eli meidän luontoyhteytemme. 

Kokonaisuudessaan teos on mukavan mielenkiintoista luettavaa, jossa asiat selitetään yleistajuisesti. Kirjassa läpikäydään myöskin monia erilaisia taustateorioita. Itselleni kiinnostavinta luettavaa kirjassa oli luontokokemusten myönteiset vaikutukset ihmiselle. Luontokokemuksen hyvää tekevää vaikutusta kutsutaan elpymiseksi ja useimmin ihminen kokee elvyttävän kokemuksen luontoympäristössä omassa mielipaikassaan. 


Aloin pohtia omaa mielipaikkaani kirjaa lukiessani. Ajatukset siirtyivät väistämättä kesään ja kesämökillä oloon. Mielipaikkani on ehdottomasti suvun kesäpaikan hiekkarannan törmä, jossa voi liottaa varpaitaan ja tuntea laineiden kevyen kosketuksen jalkapohjissa. Siinä istuskellessa mieli lepää, korviin kantautuu lintujen äänet eikä ole kiire minnekään. Ajatusta pyöritellessäni voin jopa samaistua siihen tunnetilaan, jonka siellä koen. Mielipaikan hyvää tekevän vaikutuksen voikin kokea ilman kyseiseen paikkaan menemistä. Työpöydälle asetetun mielipaikkavalokuvan katselu voi auttaa vaikkapa selviytymään uuvuttavasta työtehtävästä. 




Mikä on sinun oma mielipaikkasi? Sen kuulisin mielelläni! :)


torstai 13. lokakuuta 2016

Kasvihuoneen syysasu

Lokakuun viileys ja harmaus on saapunut. Sisällä vedän villasukkia jalkaan ja toisaalta nautin laskeutuneesta hiljaisuudesta. Pihalla on väritys muuttunut, enään muutamissa pihamme lehtipuissa on lehdet ja maisemassa havunvihreys valtaa tilaa. 



Siirsimme terassilla olleen kesäpöytäkalustomme kasvihuoneeseen talvisäilytykseen. Samoin terassia kesällä vehreyttäneet ruukkuistutukset pääsivät talvilevolle kasvihuoneeseen. Kokeilen joskos rungolliset syreenit ja niiden juurelle istutetut laventelit selviäisivät talven yli hengissä kasvihuoneen suojissa. Pakkaspeitettä täytyy käydä kääräisemässä ympärille ennen talven paukkupakkasia. 



Lokakuun vähässä valossa kasvihuone näytti kovin valjulta ja syyskukkainnostukseni ryöpsähti valloilleen. Oli suorastaan pakko hankkia jotain väriä ja piristystä kasvihuoneen oven edustalle!



Jos joku pihapuuha on erityisen mukavaa, niin se on kyllä mielestäni kasvi-istutusten tekeminen. En yleensä tee tarkkoja etukäteissuunnitelmia, mitä ruukkuihin laitan vaan ostan kasveja enemmänkin mutu-tuntumalla. Tällä kertaa kaupan hyllyllä inspiroiduin ihanan värisistä koristekaaleista, jotka olivat varsin muhkean kokoisia! 


Koristekaalien kavereiksi hankin tuttuja syyskasveja: callunoita, muratteja, keijunkukkia ja hopealankoja.


Aiemmin keväällä hankkimani hopeaputous on edelleen aivan iskussa ja se pääsi mukaan ansarin kasvisommitelmaan.


Havut kuuluvat ehdottomasti syysistutuksiin. Yhdistin rauhallisen vihreitä sypressejä koristekaalin ja muratin kanssa samaan pajukoriin. Ylemmässä metallisangossa on hopealankaa ja lankaköynnöstä.


Callunoiden väreissä on mistä valita. Itse päädyin perinteiseen fuksiaan.


Keijunkukkien lehtien väritys on vertaansa vailla. Ne tuovat samalla mukavaa runsauden tuntua istutuksiin.




Näitä syyskasveja on mukava katsella olohuoneen lämmöstä, villasukat jalassa. 

Leppoisaa loppuviikkoa!


torstai 6. lokakuuta 2016

Pihapuuhissa

Kuluva syksy on antanut parastaan pihassa puuhailuun ja ulkoiluun. Aurinkoisessa iltapäivässä lämpitilakin jaksaa kohota, elomittari näyttää nytkin terassilla +14 astetta. Yöt sitä vastoin ovat olleet tällä viikolla jo tosi kylmiä. Onnekseni sunnuntaina käärin hihat ylös ja tein kasvihuoneessa syyssiivouksen. Tomaateista tuli tänä vuonna oikein kivasti satoa ja satoa olisi vieläkin ollut tulossa. Leikkasin loput tomaattien raakileet sisälle jatkokypsymään ja tyhjensin tomaattiruukut kompostiin. 


Päänvaivaa aiheutti sen sijaan se, että mihin saisin kaikki talvetettavat pelargoniat mahtumaan. Oli suorastaan sääli siirtää täydessä kukassa olevia pelargoneja sisätiloihin, mutta parempi niin kuin että pelargoniat pääsisivät paleltumaan kylmissä öissä. Osa pelargoneista sai paikan pihavaraston ikkunalaudalta, osa päätyi kodinhoitohuoneen tasolle. 



Tuoksupelargoniat olivat kesän aikana kasvaneet niin tuuheiksi, että ne siirsin olohuoneeseen kasvihyllykölle. Niistä leijailee lisäki ihanaa tuoksua, kun niihin osuu tai koskee. 


Yrttiruukut vein kellariin odottamaan seuraavaa kevättä. Pesin ne valmiiksi, niin keväällä ne ovat heti käyttövalmiita, kun multasormea alkaa syyhytä.


Pihan loput kesäkukatkin saivat lähtöpassit. Aikamoinen kuorma päätyi kasvi- ja multajätettä kompostiin!


Kesäkuussa taimistolta ostamani oliivi on viettänyt kesää kasvihuoneessa. Olen joskus yrittänyt talvettaa pienikokoisempaa oliivia talven yli, mutta se oliivi kuoli talven aikana. No yrittänyttä ei laiteta! En missään nimessä raaski heittää tätä oliivipuuta kompostia koristamaan, vaan yritän talvetusta uudestaan. 



Ennen sisätiloihin siirtoa vaihdoin oliivipuulle uuden, ilmeikkäämmän ruukun. Uudessa ruukussa oliivi on mielestäni upean näköinen, ihan mun lemppari!




Oliivipuun sijoitin eteläikkunan ääreen olohuoneeseen. Tyylillisesti oliivi sopii sohvan viereen oikein hyvin, toivottavasti saisin tämän nyt pidettyä hengissä talven yli. Täytynee talven pimeimpinä aikoina antaa sille lisävaloa sekä sumutella varovasti, jottei huoneilma kuivattaisi sitä.




Piha-askareissa muistettiin myös pikkulintuja. Meidän esikoinen kun on jo muutaman viikon odottanut, koska voidaan aloittaa lintujen ruokinta. Nopeasti tiaiset löysivät kuoritut auringonkukansiemenet ja laudalla on käynyt vilske. Hyörinää on ollut lasten kanssa mukavaa seurata. Tätä jatketaankin sitten seuraavaan huhtikuuhun :)


Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!