Kevät kukkien tulevi

 

 Kauppoihin on alkanut ilmestyä kukintaan hyödettyjä kevätsipuleita. Kotipuutarhaan näiden ilmestymistä saa odotella vielä viikkoja, mutta onneksi olohuoneessa on toisin. Helmililjojen kukintojen hento sinisyys ja lehtivarsien raikas vihreys on ihana väripari.

 

Osan kukinnoista napsaisin pieniin maljakoihin. Aika söpöjä!

 
 

 

Hyvää Runebergin päivää ja makoisaa loppuviikkoa!

P.s Sain pientä edistystä blogissa aikaiseksi. Lisäsin laidalle liity lukijaksi -osion. Kiitoksia Ruusunmekolle rohkeudesta liittyä ensimmäisenä mukaan lukemaan blogiani! :)

Tässä on itua!

Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni siementen idätystä. Olin hankkinut jo viime vuonna varta vasten idätykseen kehitellyt idätysastiat, joten aloittaminen kävi sutjakkaasti. Vihanneskrassin ja auringonkukan luomusiemenet löytyi paikallisesta vihermyymälästä.

 

Idätettävät siemenet tulee huuhdella huolellisesti ja liottaa vedessä yön yli.

 

 

Liotuksen jälkeen siemenet levitetään idätysastian siiviläkannen päälle ja alle lorautetaan vettä. Laitoin siemeniä annospussin ohjeen mukaisella suositusmäärällä, mutta seuraavalla idätyskerralla aion laittaa siemeniä puolet vähemmän. Varsinkin vihanneskrassin siemeniä oli liikaa eikä kaikille sirkkataimille tahtonut olla tilaa. Idätysastioiden päälle kannattaa asetella varoen rei'itetty muovikelmu tai vastaava, jotta ilmankosteus pysyy korkeana ja itäminen helpottuu.

 

 

Siivilän alapuolella on vesitila, jota kohti hennot juurten alut alkavat hakeutuvat. Vettä täytyy muistaa lisätä päivittäin, jotta taimet kasvavat tasaisesti. Aika juomareita nämä alut!

 

 

 

 

Noin viikossa auringonkukan taimet kasvoivat näin komeiksi. Myös vihanneskrassit porskuttivat hienosti, niitä olen napsinut pastan ja salaattien joukkoon.

 

 

 

 

Ukkokulta pyöräytti sunnuntairuuaksi sweet&sour -possua, johon lisäsin auringonkukan ituja. Auringonkukkien iduissa on oikein miellyttävä mieto maku ja ne sopivat tosi hienosti tähän ruokaan. Oli hyvää!

 

 

Bon appetit!

Kevättä rinnassa

Ikkunasta ulos katsottaessa maisema näyttää himpun verran ankealta, mutta siitä huolimatta omat ajatukset siintävät jo tulevissa kevätpuuhissa. Nyt on mitä mainioin aika suunnitella tulevia kylvöjä. Hyvänä suunnitteluapuvälineenä ovat siemenluettelot, joita selatessa hurahtaa helposti tovi jos toinenkin. Kupponen käteen siis!

 
Kevätpäiväntasaukseen on 'enää' rapiat viisikymmentä vuorokautta (20.3) aikaa. Tuolloin auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle. Valoisampaa vuodenaikaa kohti siis mennään!

Vaikka pilvet roikkuvat alhaalla eikä aurinkoa juuri näy, voi kotiin saada energiaa pienellä vihreällä. Asettelin mielenpiristyksen vuoksi kukat kunnolla 'framille'. Keittiönpöydältä niitä on mukava ihailla.

Blogihaaste

Kiitos Terrafiorelle blogihaasteesta. Näin viikonlopun päätteeksi on aikaa istahtaa alas ja vastailla kysymyksiin. Mieleen nousevat samalla valoisat kesäpäivät ja ihanat kesän tuoksut.

1. Mikä sai sinut alunperin aloittamaan puutarhaharrastuksen?
Jaa a... Puutarhahulluus on tainnut tulla osin verenperintönä. Olen pienestä pitäen tottunut touhuamaan pihalla ja lapsuudenkodin puutarhassa riitti ihmeteltävää perennoista marjakasveihin.
 2. Oletko koristetarhuri vai hyötyviljelijä vai molempia?
Molempia, ehdottomasti.
 3. Voisitko kuvitella elämää ilman puutarhaa?
No en kyllä voisi!
4. Mikä on puutarhasi paras ominaisuus (esim. maalaji, valo-olot, sijainti)?
Parasta on kaupunkitontiksi suuri koko, n. 1200 m2. Olemme saaneet sijoitettua kaikki toivotut toiminnot eli voipi kait sanoa että pihan runko on kunnossa. Puutarhan perustaminen alkoi v. 2012 joten työtä vielä riittää :)
 5. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka tuottaa iloa vuodesta toiseen ilman suurta vaivannäköä?
Maksaruohot! Ne tuntuvat viihtyvän hyvin ja lisäksi pidän niiden olemuksesta.
 6. Onko puutarhassasi jokin kasvi, joka vaatii puolestaan jatkuvaa silmälläpitoa menestyäkseen?
Hmm... Liljoja pitää ainakin alkukesästä vahtia kukkojen varalta.
7. Törmäätkö puutarhaa hoitaessasi usein johonkin pulmaan, johon haet ratkaisua?
Monivuotiset rikkaruohot! Peltokortetta kasvaa pihan peränurkassa, siitä eroon pääseminen taitaa olla mahdotonta. No saisihan siitä keiteltyä hyvää lannoitetta :)
 8. Lisäätkö puutarhasi kasveja itse jakamalla, siemenistä tai pistokkaista? Jos lisäät, millä kasveilla ja lisäystavoilla olet saanut parhaita tuloksia?
Perennoja on tullut kasvatettua siemenistä. Se on ollut edullisin tapa saada kasviryhmiä kuntoon.
 9. Liittyykö puutarhasi johonkin kasviin jokin tärkeä tarina, jonka haluaisit kertoa?
Ehkäpä yleisesti ottaen pidän tärkeänä, että puutarhan pitää antaa elämyksiä koko perheelle. Esikoisemme keräsi muutama vuosi sitten syksyisellä puistokävelyllä maahan pudonneita tammenterhoja ja halusi istuttaa terhot kotipihaan. Seuraavana kesänä lapsen mielen valtasi aivan tajuton riemu kun huomasi pieniä tammen alkuja puskemassa maasta! Siellä niitä tammen taimia on nyt aika liuta takapihalla :)
 10. Mikä on varhaisin tai paras puutarhamuistosi?
Varhaisin muisto taitaa liittyä lapsuudenkodin porkkanapenkkiin. Miten hienolta tuntui nostella pieniä porkkanoita penkistä, vähän putsata niitä ja pistää sitten poskeensa.

Talvikävelyllä

Innostuimme viikonloppuna lähtemään talviselle kävelylle Meilahden arboretumiin. Yleensä puistoihin tulee lähdettyä kesäisin kasveja ihastelemaan. Olikin ilahduttavaa huomata, miten hienoja yksityiskohtia talvisessa puistossa voi nähdä! Lehtipuiden oksistot tulevat upeasti lumiasuisina esiin. Samoin havut! 

 

 

Sateenvarjojalavan (Ulmus glabra 'Camperdownii') upea talviasu!

 

 

Ainavihannat havukasvit tuovat vehreyttä muutoin paljaaseen maisemaan. Kuvassa makedonianmäntyjä (Pinus peuce).

 

Havut ovat pohjoisen pallonpuoliskon tyyppikasveja ja meille kaikille tuttujakin tutumpia. Havuista löytyy kuitenkin kymmeniä eri muotoja. Tässä esimerkiksi kotoisan männyn pilarimuoto (Pinus sylvestris 'fastigiata'). Hieno vai mitä!

 

Lehtipuut ja -pensaat pudottavat lehdet jo lokakuussa ja uudet lehdet puhkeavat vasta huhtikuussa. Lehdetöntä aikaa kestää jopa puoli vuotta. Havukasveilla onkin merkittävä rooli vehreän ja harmonisen puutarhan aikaansaamisessa.

 

Suomessa menestyy monia erilaisia havukasveja. Useimmille havupensaille ihanteellisin kasvupaikka on puolivarjoinen paikka. Näyttävimmän ryhmän saa aikaiseksi istuttamalla useampia havupensaita yhtenäiseen ryhmään. Tässä ryhmä käärmekuusia (Picea abies f. virgata).

 

Kotikatajan (Juniperus communis)nuokkuvat kärjet ovat ihastuttavat.

 

Hyvää tekevät kasvit

Jatkoin viime viikolla aloittamaani lukuprojektia. Kirjassa 'Puisto, puutarha ja hyvinvointi' kerrotaan tutkimustuloksista, joiden mukaan vehreät, kasveja sisältävät ympäristöt ovat rauhallisempia eivätkä kohota ihmisen vireystilaa. Vireystila-teorian mukaan hektiset kaupunkiympäristöt ovat pullollaan aistiärsykkeitä, jonka seurauksena ihminen voi olla jatkuvasti jännittynyt. Jatkuva keskittyminen uuvuttaa ja saa ihmiselle aikaan stressitilan. Stressin fysiologisia oireita ovat mm. kohonnut verenpaine, lihasjännittyneisyys, unettomuus ja masennus. Kuulostavat niin paljon puhutuilta oireilta! Monikohan suomalainen näitä parhaillaankin kokee.

Onneksi on tiedossa myös keinoja, jotka edesauttavat stressistä toipumista. On todettu, että sellaisten ympäristöjen katselu, joissa kasvillisuus on vallitsevassa osassa, edistää stressistä toipumista. Mikä hauskinta, toipuminen ei edes välttämättä vaadi oleskelua kasvillisuusympäristössä, vaan ikkunanäkymän tai luontokuvien katselu voi elvyttää. Eikä katselun tarvitse olla edes tietoista, pelkkä kasvien läsnäolo riittää myönteisiin muutoksiin. Siis käsittämättömän simppeli itsehoitokeino kokeiltavaksi! Työhuone täyteen viherkasveja tai seinälle uusi metsäaiheinen tapetti. Eiköhän paine ala hellittämään. 

Vaikkei kärsisikään voimakkaista stressinoireista, niin kasvillisuusympäristöistä nauttiminen vaikuttaa mieleen positiivisesti ja vie huomiota pois ahdistavista tunteista. Luonnossa on nimittäin piirteitä, jotka kiinnittävät katsojan huomion ja ihastuttavat ilman keskittymistä. Tällöin ihmisen tarkkaavaisuus saa levätä ja toimintakyky tehostuu.  

Kasvien on todettu nostavan myös kipukynnystä. Varsinkin kukkivien kasvien läheisyydessä kipu ei tunnu yhtä voimakkaalta ja toipuminen nopeutuu. Potilaan luokse siis kaunis kukka kainalossa (ellei ole allerginen).

Viikon alun kunniaksi kävin hankkimassa pientä piristystä pöydille. Ihan vaan stressiä vähentämään. Mukavaa viikkoa!

Elvyttävä ympäristö

Yksi asia, josta pidän todella paljon on kirjastossa käynti. Tällä kertaa hakusessa oli tietty teos, nimeltään 'Puisto, puutarha ja hyvinvointi' (Viherympäristöliitto v. 2003).  Onnekseni kirja löytyi hyllystä ja alkuselailun perusteella voin sanoa teoksen olevan täyttä asiaa.

Erityisen mielenkiintoista oli lukea tutkimustietoa maisemamieltymyksistä ja elvyttävän ympäristön piirteistä. Olettamuksena on siis, että ihminen tuntee luonnostaan vetoa maisemiin, jotka elvyttävät. Yleisesti ottaen ihmiset pitävät enemmän ympäristöistä, joissa on kasveja kuin ympäristöistä, joissa niitä ei ole. Mitä luonnollisempi maisema on, sitä pidetympi se yleensä on.

 

 

Yksityiskohtana teoksessa tuodaan esiin mm. se, että leveälatvuksiset, monirunkoiset puut, jotka haarautuvat alhaalta miellyttävät monia. Syyksi arvellaan, että kyseinen puun kasvutapa muistuttaa ihmisen alkukodin, Afrikan savannin puita. Savannilla leveälatvuksinen ja haarautunut puu takasi, että paikassa riitti vettä elämiseeen ja paikka oli sopiva asumiseen. Tiedä sitten vaikka näin olisikin. Varmaa on kuitenkin, että itsekin pidän kyseisen mallisista puista. Ja että puut lisäävät ihmisten myönteisiä tunteita.

 

Ympäristön selkeys ja järjestäytyneisyys koetaan yhtenä elvyttävän ympäristön piirteenä. Tosin ympäristöön kaivataan samalla monimuotoisuutta.

 

 

Kaartuva polku tuntuu houkuttelevammalta kulkea kuin viivasuora käytävä.  

 
 

 

Ihmiset hakeutuvat mielellään paikkoihin, joissa selusta on suojattu, mutta eteenpäin aukeaa esteetön näkymä. Tässä istuinryhmä on sijoitettu kasvillisuuden suojaan.

 

 

Maisemissa kiehtoo myös niiden salaperäisyys, kunhan ei ole pelkoa mahdollisista vaaroista.

 
 

 

Vesi liitetään myös ympäristön elvyttäviin piirteisiin. Tätä mieltä ovat etenkin monet suomalaiset mökkirantojen maisemista nauttiessaan.