Hankin muutamia vuosia sitten teoksen, jossa esitellään ohjeita ruukkupajujen tekoon. Innostuin jo tuolloin ideasta ja ajatus omien ruukkupajupuiden punomisesta jäi kytemään. Tänä keväänä onnistuin hankkimaan pajunpunontaan soveltuvia pajun oksia. Pienempikin määrä olisi riittänyt, tutkaillessani paketin sisältöä. Pajupuhdetta riittäisi vaikka koko kesäksi!
Lajikkeet vasemmalta oikealle: vakkapaju (Salix x mollissima), punapaju (Salix purpurea 'Viherlandia'), punapaju (Salix purpurea 'Parkkonen') ja korallisalava (Salix brizensis).
Aloittelevana pajunpujojana totesin, että parempi aloittaa ruukkupajujen toteuttaminen helposta mallista. Valitsin mallikseni ns. David Drew'n kierrepuun. Yhteen kierrepuuhun tarvitaan 9 pitkää pajunoksaa ja lisäksi lyhyempiä sidontaoksia 8 kpl. Tarkemmat ohjeet löytää teoksesta Ruukkupajut - elävän pajun punonta.
Kirjan kuvituksissa punotut pajupuut näyttävät todella upeilta! Mielenkiintoista nähdä, miten omat pajupuut lähtevät kasvamaan ja vastaako ulkonäkö toivottua. Näin juuri punottuina 'pajupuut' eivät vielä kovin edustavia ole. Vihertymistä odotellessa!
vastapunottu kierrepuu näyttää aika reppanalta :)
Sain punottua kaksi kierrepuuta ja suunnittelin sijoittavani ne takapihamme terassin edustalle. Toiveissa on, että kasvaessaan ne toisivat välimerellistä tunnelmaa terassille. Ruukkupajut säilyvät elinvoimaisina useita vuosia ja rungon paksuuntuessa punontamalli tuo puulle oman eksoottisen fiiliksen.
Pajupistokkaat juurtuvat nopeasti kosteassa mullassa. Siirsin pajupuuruukut varmuuden vuoksi varjoon ja tuulensuojaisaan paikkaan, jotta juurtuminen ei häiriintyisi. Multa kannattaa juurtumisen ajan pitää tasaisen kosteana.
Vielä kun keksisi, mitä lopuilla vitsoilla punoisi. Pajumajakin voisi olla hauska. Tai pieni aita kasvimaalle...