Irtiottoja

Viimeisen puolentoista viikkoa olen ahertanut kynät sauhuten erään taloyhtiöpihan kimpussa. Tänään piti tulla valmista ja valmista onneksi tuli. Olen todella nauttinut tästä luonnosteluvaiheesta, vaikka illat ovat välillä venyneetkin pitkiksi. Tuntuu, että omaan luonteeseen sopii myös tällainen tiukka rutistus. Tiiviisti kun asiaa työstää, niin hommaan pääsee sisään, ajantaju katoaa ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa flow'ssa. Aivan mahtavaa! Miten onnellinen sitä voikaan olla kun saa tehdä asioita, joista nauttii.

Lopputuloksen arviointi jääköön asiakkaalle. Nyt pakkaan kynät ja laitan kamat kasaan hyvillä mielin. Luvassa on nimittäin irtiotto arjesta ilman kiireisiä aamuja, ilman arjen aikatauluja. Sen sijaan aikaa perheen kanssa, uusia paikkoja koettavana ja ikimuistoisia maisemia nähtävänä. Kamera kaulaan ja roimasti seikkailumieltä mukaan, Amerikka kutsuu!
 

 

 

 

 

 

  

Korianterin kimpussa

Kylvin korianteria ensimmäisen kerran hyötytarhaani keväällä 2014. Vuosi sitten syksyllä minulla jäi korianterin siemenet keräämättä ja kasvusto jäi talven yli törröttämään penkkiin. Tämän vuoden keväällä sitten siivosin penkin ja ajattelin istuttaa paikkaan jotain muuta kasvia.

 

Kypsyneitä korianterin siemeniä

 

 

Laitoin kunnostetun penkin päälle keväällä hallaharson ajatellen, että penkki pysyy siistinä kunnes siihen jotain kylvän. Muutamien viikkojen kuluttua availin hallaharsoa tillipussi taskussani. Hämmästyin huomatessani penkin puskevan korianterin alkua minkä kerkesi! Olisihan pitänyt arvata, että korianteri kylväytyy itsestään. Enhän minä niitä hienoja alkuja siitä tietenkään raaskinut irti nyhtää, tillit päätyivät viereiseen penkkiin. Korianteri kasvoikin koko kesän tosi hienosti, monet muut kituivat, mutta korianteri sen kuin porskutti menemään.

 

 

Korianterin lehdet ovat parhaimmillaan nuorina ennen kukinnan alkamista. Itse en ehtinyt kovinkaan paljoa lehtiä käyttää, varsinkaan kun meillä ei sen mausta kaikki tykkää. Annoin korianterin kukkia rauhassa ja siementen tuleentua.

 

 

Nyt syksyllä kasvuston kellastuttua keräsin siemenet talteen. Poistin myös tämän vuotisen kasvuston, kunnostin kylvöpenkin ja ylimääräisiä siemeniä pudottelin takaisin penkkiin. Katsotaan jos ensi keväänä korianterit lähtevät yhtä hienosti ja vaivattomasti kasvamaan.

 

Korianterin siemenien hieno maku ilmeisesti vielä paranee niitä vähän paahtamalla. Siemenet aion hienontaa morttelissa ja käyttää sitten ruokien mausteena. Mausteisia ruokahetkiä siis luvassa! 

Syyspuuhissa

Aurinkoinen syyssää houkutteli tänään ulkonaoloon ja pihalla puuhailuun. Laitoin sisäänkäyntimme ruukkuihin uudet syysistutukset ja kylläpä talon edusta tuntui heti kutsuvammalta! Istutusten väritys on hopea-valko-harmaa-beige -sävytteinen ja lopputuloksesta tuli oikein mieluisa. Isojen ruukkujen korkea heinä on jo kesällä ruukuissa kasvattamani jänönhäntä. Nyt syksyllä kuivuttuaan jänönhäntä onkin mitä oivallisin koristeheinä käyttää syysistutuksissa! Muita istutuksen kasveja ovat calluna, hopealanka, sirokesäkynttilä, iki-viuhko ja syklaami. Sirokesäkynttilän talvetusta aion yrittää ensi talvena uudestaan. Viime talven sirokesäkynttiläni olivat maakellarissa ja keväällä niistä lähti uusi kasvu hienosti liikkeelle. Toivottavasti nämä selviävät myös ensi talven yli!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkaset puraisivat dahlioita ja päätin siirtää ne turvaan kellariin.

 

 

 

Dahlialla on muhkeat juurimukulat. Pienen putsauksen jälkeen nämä pääsivät talvilepoon.

 

Päätin helpottaa ensi kevään kylvötouhuja ja tehdä osan kylvötöistä jo nyt syksyllä. Kohopenkin kunnostuksen jälkeen kylvin tähän palsternakkaa, juuripersiljaa ja porkkanaa. Tämä on ensimmäinen syyskylvökokeiluni, joten mielenkiinnolla odotan miten kasvu keväällä käynnistyy!

 

Palsternakka 

 Juuripersiljan siemeniä



Yrttejä kotipuutarhasta

 

Aloitin tällä viikolla puutarhassa pientä syyssiivousta. Samalla nappailin ruukkuyrteistä pieniä oksia ja otin sisälle kuivumaan. Tein yrteistä nippuja ja laitoin niput rivissä roikkumaan verhotankoon. Kauniita katsella ruokapöydässä istuessa!   

 

  

 

Ryytisalvia

 

Kreikanmeirami

 

Timjami

 

 

Rosmariini

 
 

 

 

 

 

 

Kuin kukkakaupassa

Siirsin pajuruukkuun istuttamani tuoksumiekkaliljat muutamia viikkoja sitten kasvihuoneen suojiin. Ansarin suojissa kukinnot ovat saaneet rauhassa availla terälehtiään ja levittää makeaa tuoksuaan. Nyt kun avaan kasvihuoneen oven niin vastaan tulvahtaa ihastuttava tuoksu. Aivan kuin olisin astunut sisään kukkakauppaan! Pidän valtavasti tuoksuvista kukista ja nyt huomaan käyväni ansarissa vain nuuhkaistaakseni hyvää mieltä tuovaa tuoksua.

  

 



Punaiset herkut

 

Tänä vuonna tomaattisadon kypsyminen on todella vienyt aikansa. Onneksi syksy on ollut lämmin ja tomaatit ovat säilyttäneet yllättävän hyvin vehreytensä. Runkotomaateissa roikkuu vielä monta vihreää tomaatin raakiletta. Pulleat hedelmät saavat ottaa väriä vielä hetken kasvihuoneessa, ennen kuin siirrän ne sisälle turvaan. Tomaattien kastelun olen tiputtanut minimiin, ilmankosteus kun on nyt suuri ja kasvihuoneeseen kertyy liikaakin kosteutta. Homehtuminen uhkaa helposti näissä olosuhteissa. Pitää siis olla tarkkana!

 

 

 

'Cuor di Bue' on vanha runkotomaattilajike. Hedelmä on suurikokoinen ja maku mitä mainioin! 

 

Kypsymistä odotellessa

 

 

Vasemmalla 'Cuor di Bue' ja oikealla 'Costoluto Florentino'. 'Costoluto Florentino' on voimakkaan poimuinen. Poimuisuutta on ehkä hieman liikaa omaan mieltymykseen. Mielestäni tähän lajikkeeseen tulee herkemmin kasvuvioituksia. Maku sen sijaan on kyllä oikein hyvä.

 

 

Chilien kasvatus on kyllä pitkäjänteistä puuhaa. Kylvin nämä 23.3 ja vihdoin on satoa mitä maistella! Lajikkeena on 'Barak' ja maku on kyllä todella tulinen!

Nämä chilit päätyivät pieneksi pilkoittuina miniannospusseissa pakkaseen.

Palsternakat talteen

 

 

Palsternakat kylpivät vielä viime viikonloppuna auringossa. Palsternakan sadonkorjuussa ei tarvitse syksyisin pitää kiirettä, sen voisi jättää maahan odottamaan seuraavaa kevättä. Päätin kuitenkin nostaa muhkeat juurekset jo ylös, jotta pääsin muokkaamaan kylvöpenkin.

 

 

Kookas juures istuu maassa tiukasti, nostossa voi käyttää vaikka talikkoa jos ei vetämällä irtoa.

 

 

Nam!

 

 

Tämä kotipihan satomäärä oli suurempi kuin odotin. Ja nämä riittävät meidän käyttöömme vallan mainiosti!

 

 

Kuorittaessa palsternakan ihanan pähkinäinen tuoksu pääsee valloilleen! 

 

 

Kuorimisen jälkeen pilkoimme osan palsternakoista 'soppakuutioksi' ja osan isommiksi uunilohkoiksi. Sen jälkeen kiehautimme pikaisesti juurekset, jotta niiden entsyymitoiminta saatiin pysähtymään. Sitten nopea jäähdytys ja eikun pakkaseen odottamaan sopivia soppapäiviä!