Pihapuuhissa

Kuluva syksy on antanut parastaan pihassa puuhailuun ja ulkoiluun. Aurinkoisessa iltapäivässä lämpitilakin jaksaa kohota, elomittari näyttää nytkin terassilla +14 astetta. Yöt sitä vastoin ovat olleet tällä viikolla jo tosi kylmiä. Onnekseni sunnuntaina käärin hihat ylös ja tein kasvihuoneessa syyssiivouksen. Tomaateista tuli tänä vuonna oikein kivasti satoa ja satoa olisi vieläkin ollut tulossa. Leikkasin loput tomaattien raakileet sisälle jatkokypsymään ja tyhjensin tomaattiruukut kompostiin. 

Päänvaivaa aiheutti sen sijaan se, että mihin saisin kaikki talvetettavat pelargoniat mahtumaan. Oli suorastaan sääli siirtää täydessä kukassa olevia pelargoneja sisätiloihin, mutta parempi niin kuin että pelargoniat pääsisivät paleltumaan kylmissä öissä. Osa pelargoneista sai paikan pihavaraston ikkunalaudalta, osa päätyi kodinhoitohuoneen tasolle. 

Tuoksupelargoniat olivat kesän aikana kasvaneet niin tuuheiksi, että ne siirsin olohuoneeseen kasvihyllykölle. Niistä leijailee lisäki ihanaa tuoksua, kun niihin osuu tai koskee. 

Yrttiruukut vein kellariin odottamaan seuraavaa kevättä. Pesin ne valmiiksi, niin keväällä ne ovat heti käyttövalmiita, kun multasormea alkaa syyhytä.

Pihan loput kesäkukatkin saivat lähtöpassit. Aikamoinen kuorma päätyi kasvi- ja multajätettä kompostiin!

Kesäkuussa taimistolta ostamani oliivi on viettänyt kesää kasvihuoneessa. Olen joskus yrittänyt talvettaa pienikokoisempaa oliivia talven yli, mutta se oliivi kuoli talven aikana. No yrittänyttä ei laiteta! En missään nimessä raaski heittää tätä oliivipuuta kompostia koristamaan, vaan yritän talvetusta uudestaan. 

Ennen sisätiloihin siirtoa vaihdoin oliivipuulle uuden, ilmeikkäämmän ruukun. Uudessa ruukussa oliivi on mielestäni upean näköinen, ihan mun lemppari!

Oliivipuun sijoitin eteläikkunan ääreen olohuoneeseen. Tyylillisesti oliivi sopii sohvan viereen oikein hyvin, toivottavasti saisin tämän nyt pidettyä hengissä talven yli. Täytynee talven pimeimpinä aikoina antaa sille lisävaloa sekä sumutella varovasti, jottei huoneilma kuivattaisi sitä.

Piha-askareissa muistettiin myös pikkulintuja. Meidän esikoinen kun on jo muutaman viikon odottanut, koska voidaan aloittaa lintujen ruokinta. Nopeasti tiaiset löysivät kuoritut auringonkukansiemenet ja laudalla on käynyt vilske. Hyörinää on ollut lasten kanssa mukavaa seurata. Tätä jatketaankin sitten seuraavaan huhtikuuhun :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Talveentuminen

Muutamat viime viikot on tullut liidettyä varsin vauhdikasta arkea. Automatkoilla huomio on kiinnittynyt syksyn kauniisiin ruskaväreihin. Erityisesti punaisen sävyissä leimuavat puut ovat mielestäni todella kauniita väripilkkuja maisemassa. Esimerkiksi korkeat ruskavaahterat erottaa jo kauas kaupunkimiljöössä ja ne tuovat kaivattua lisäväriä kellastuvaan maisemaan. Ja maahan pudonneet vaahteran lehdet, niissä jos jossain on syksyn tunnelmaa.

Kotipihan rusokirsikka loistaa upean punaisena.

Kasvien valmistautuminen talveen on jo selvästi edennyt pitkälle. Piti oikein kaivaa oppikirja hyppysiin kirjahyllystä ja lueskella kasvien talveen valmistautumisesta. Pohdin nimittäin, että vaikuttaako tämä pitkään jatkunut suhteellisen lämmin sää kasvien talveentumiseen. Kasviopin kirjasta (Kasvioppi Siemenestä satoon, 2008) vastauksia ei tarvinnut kauaa hakea, sillä siinä talveen valmistautumisesta on kerrottu hyvinkin tarkasti. Ensinnäkin talveentumiseen liittyviä muutoksia ovat kasvun hidastuminen, versojen puutuminen, talvisilmujen valmistuminen, ravintoaineiden varastointi, yksivuotisten kasvinosien kuoleminen, lepotilaan siirtyminen ja kylmään karaistuminen. 

Kirjan mukaan talveeentumiskehityksen sysää liikkeelle ennen kaikkea pitenevät yöt. Yön pituus ennakoi vuodenaikojen vaihtumista luotettavammin kuin säistä riippuvat lämpö- ja kosteusolot. Kasvin perimä taas vaikuttaa siihen, minkä pituinen yö käynnistää talveentumisen. Tästä hyvänä esimerkkinä on, että utsjokelainen koivu päättää kasvunsa jo kun kesäyö pitenee nelituntiseksi, kun taas eteläsuomalaiset koivut alkavat talveentua pimeän kestäessä 8-10 tuntia. Tästä syystä kannattaa istutuksissa käyttää kasveja, jotka ovat kyseisen paikan kasvuoloihin ajan saatossa tottuneet. 

Yön pituuden lisäksi talveentumisen käynnistymiseen vaikuttaa lämpösumman kertyminen tai kasvin sisäsyntyinen kehitysrytmi, eli biologinen kello. Biologinen kello vaikuttaa mm. omenapuiden talveentumiseen. Jos omenapuita kasvatetaan tasaisen lämpimässä ja pitkän päivän oloissa, päättävät puut vakioiduista oloista huolimatta vähitellen kasvunsa. 

Vesi- ja ravintotilanne vaikuttavat myös omalta osaltaan talveen valmistautumiseen. "Esimerkiksi elokuinen kuivuus voi johtaa kasvun pysähtymiseen, ja jos kuivaa loppukesää seuraa runsassateinen syyskuu, saattaa kasvu alkaa uudelleen ja puiden talveen valmistautuminen viivästyä." No, tätä ongelmaa ei toivon mukaan tänä syksynä pääse käymään, nyt alkaa syyskuu olemaan jo niin pitkällä. Kuivaa on kyllä viime viikot ollut. 

Lamoherukka värittyy aikaisin syksyllä ruskaan.

Liiallinen ravinteiden saaminen voi vastaavasti viivästyttää kasvun pysähtymistä niin paljon, että talveentumiselle ei jää riittävästi aikaa. Tästä syystä kasveille ei suositella typpilannoitusta enään loppukesästä, vaan erityisesti syyskäyttöön tarkoitettua ns. PK-lannoitetta. Itselläni on syyslannoitteet jääneet kyllä tänä vuonna käyttämättä. Samoin syyssipulit odottavat siististi auton perässä maahan pääsyä. Ne vielä onneksi ehtii maahan kätkemään :)

Mukavan syksyistä viikkoa!

Sisäänkäynnin syysistutukset

Muutama päivä sitten satuin kauppareissulla kurvaamaan Plantagenin ohi ja päätin piipahtaa myymälässä ihastelemassa kukkavalikoimia. Yllätys yllätys, en tälläkään kertaa osannut lähteä kaupasta tyhjin käsin ulos :) Mopo lähti niin sanotusti käsistä ja innostuin ostamaan meidän sisäänkäynnin ruukkuihin uudet syyskukat. 

Istutusten kasveiksi valitsin syysastereita, nummikanervia (uusi tuttavuus minulle!) ja hopealankaa. Inspiraatio istutusten uusimiseen lähti oikeastaan tuosta hopealangasta, jossa samaan purkkiin on kylvetty myös lankaköynnöstä, kiertämään tuota hopealankaa. Mielestäni oikein hauska idea laittaa nämä samaan purkkiin kasvamaan! Istutukseen saa samalla kertaa mukavaa kontrastia, selkeää hopeaa yhdistettynä romanttisen viehkeään lankaan.

Lisäksi siirsin näihin sisäänkäyntiruukkuihin kesän aikana kasvattamani jänönhännät, jotka sopivat hyvin ruukkuihin ilmavuutta ja korkeutta antamaan.

Isojen ruukkujen nurkissa oli murattia jo ennestään kesäkukkien kanssa, niistä en raaskinut luopua, niin kivasti kun ne ovat kesällä kasvaneet. 

 Syysasterin kyljessä on istutettuna alennusmyynnistä aikaisemmin ostamani kiinankataja. Se sopi hyvin väriltään tähän kokonaisuuteen ja pääsi hyvään käyttöön :) 

Syysasterit kestävät hyvin myös hallaa, joten nämä istutukset koristavat talven tuloon saakka meidän sisäänkäyntiämme. Täytyypä vielä jostain kaivaa lyhtyjä tunnelmaa tuomaan, pimeneviin iltoihin.

Mukavaa (ja toivottavasti lämpöistä!) loppuviikkoa!

Tuulen viemää

Syyskuun alku, siis voiko jo olla?! Juurihan sitä oli vasta toukokuu ja pää täynnä ideoita ja ajatuksia, mitä kaikkea sitä kesän aikana pihassa tekisi. No onneksi monta juttuja on tullut tehtyä, mutta vielä on moni jäänyt to do-listalle roikkumaan.

Viime viikonlopuksi olin suunnitellut montaa pientä pihasiivoushommaa tehtäväksi, mutta kuinkas kävikään. Lauantaina puhalsi aivan mieletön puhuri, joka oli kaataa kumoon yhden jos toisenkin meidän pihapuun. Alkukesällä olin ottanut pois rispaantuneita puiden tukinaruja ja koko kesän on pitänyt ostaa lisää tervanarua ja uusia puiden tukinarut... No enpä ollut ostanut ja nyt puut olivat aivan tuulen viemänä. Erityisen pahasti tuuli käsitteli jo hyvään kokoon venynyttä sulkaharmaaleppäämme (Alnus incana f. laciniata), joka harmillisesti taipui aivan vinoon. Paniikkikiireessä junttasimme tukiseipäät uuteen sopivaan kulmaan ja etsimme edes jotakin narua, jolla puu saatiin tuettua. No sininen muovinaru ei todellakaan ole maailman kaunein, mutta pääasia oli saada leppä nopeasti tuettua. Nähtäväksi jää kuinka isoja juuristovaurioita puun osittainen irtoaminen maasta sai aikaiseksi ja jatkaako puu normaalisti kasvuaan. Ensi kesänä sen sitten näkee, toivotaan parasta!

Samalla kun siinä yritin pitää leppää pystyssä, niin huomasin rungosta kasvavan jyrkässä oksakulmassa muutamia paksuuntuneita runkovesoja. Tukemisen jälkeen hain vielä oksasakset ja poistin paksut runkovesat sekä pari isompaa alaoksaa. Loppukesä on hyvä leikkausajankohta monelle lehtipuulle. 

Lehtipuiden leikkaamisessa tärkeää on oikea leikkuutekniikka. Tärkein nyrkkisääntö on, että runkoon ei saa jäädä leikatusta oksasta tappia, vaan leikkaspinnan tulee kulkea ns. oksankauluksen kohdalta. Tällöin puulla on parhaat edellytykset muodostaa leikkauskohtaan uutta solukkoa, eli kallusta. 

Ehkäpä tulevana viikonloppuna ehtii taas jatkamaan pihahommia, jos vaikka saisi muutaman homman to do-listaltakin vedettyä yli. Mukavaa viikonloppua!

Mielenpiristäjät

Joka kesä odotan yhtä innolla elokuun lämpimiä päiviä ja perhoskasvien kukintaa. Tänään piiiitkästä aikaa on lämmin ja tuuleton päivä! Purppurapunalatvat ovat tovin jo kukkineet, samoin punahatut, punatähkät ja virginiantädykkeet. Nämä ovat oman pihamme ehdottomia perhosmagneetteja ja olipa ihana huomata kuinka hentosiipisiä väriläiskiä liihotteli pitkin perennoja! 

Erityisesti purppurapunalatva houkuttelee monia päiväperhosia ja se onkin ehdoton syyskesän perennasuosikkini. Olen yhdistänyt sen samaan penkkiin koristekastikan kanssa ja mielestäni ne ovat oikein sopiva kasvipari. 

Toivottavasti näitä lämpöisiä kesäpäiviä vielä vain riittäisi. Nyt täytyisi vielä imeä kesän tuoksuja ja värejä joka solulla talven varalle varastoon. 

Niin ja puutarhan syyshommia, niitä kyllä riittäisi. Täytynee laittaa hihat heilumaan. Aurinkoista viikkoa!

Kesäkukkia

Ei voi olla totta... Huomenna on luvassa tosi jännä päivä, kun meidän esikoinen aloittaa koulutaipaleensa ja menee ekalle luokalle. Mä en kestä! Miten tämä aika menee näin siivillä?!?

Tuntuu tosin, että koko tämä kesä on mennyt aivan siivillä. Omassa puutarhassa olen ehtinyt touhuamaan harmillisen vähän. No, kesälomareissuissa on tullut mentyä. Ihanaa sekin on ollut, mutta täytyy myöntää, että kotipuutarha-ikävää on tullut podettua :) Onni on avuliaat naapurit, jotka ovat auttaneet kastelussa.

Nämä siemenistä kasvattamani kesäkukatkin ovat kukkineet jo jonkin aikaa, mutta havahduin niiden kukintaan kunnolla vasta nyt. Nappasin pikaisesti muutamia kuvia talteen!

Nyt toivon, että tulisi muutamia kunnon lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä, jotta puutarhan perhoskasvit houkuttelisivat värikkäitä päiväperhosia paikalle. Tuuli tyyntykööt ja aurinkoa tilalle kiitos!

Mukavaa arjen alkua kaikille!

Pisan kasvitieteellinen puutarha

Parin viikon takaisella Toscanan reissullamme riitti nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka. Yksi must see -paikka oli Pisan kalteva torni. Torni olikin todella näkemisen arvoinen, lapsetkin ihmettelivät silmät pyöreinä hassua tornia :) Lisäksi tutkailin etukäteen, että lähellä torninähtävyyttä on Pisan kasvitieteellinen puutarha, pakkohan sinnekin siis oli mennä :)

Pisan kasvitieteellisellä puutarhalla on pitkä historia takanaan, se on perustettu jo vuonna 1543. Mikään suuren suuri alue ei kooltaan ole, mutta mukavasti siellä riitti meille nähtävää. Puutarha koostuu eri teema-alueista, joita ovat mm. arboretum, lampi, kasvihuone mehikasveineen, myrttipuutarha, näytepuutarha sekä vanha setripuutarha. 

Erityisen paljon kaunista katseltavaa riitti valoisassa kasvihuoneessa. Pöydät notkuivat täynnä erilaisia kaktuksia ja muita mehikasveja, joiden hienoja yksityiskohtia kelpasi ihastella.

Tästä pidin erityisen paljon (Haworthia reinwardtii), ilmeisesti suomenkielinen nimi tälle on käpykirjotähti. 

Puutarhassa ei tainnut olla juuri ketään muita kävijöitä, joten saimme kaikessa rauhassa ihastella Toscanan alueelle tyypillisiä puutarharakenteita. Ruukkuja oli aseteltu ihastuttavasti niin aidanteille kuin portaille. 

  

 

Hortensioiden kukinta oli parhaimmillaan. Erilaisia kukintoja oli montaa sorttia. Tässä muutama esimerkki muhkeista kukinnoista! Näiden pensaiden tyveltä löytyi vain yksi nimilappu, Hydrangea quercifolia 'Harmony'. Se on ilmeisesti ylemmässä kuvassa olevan hortensian nimi (eng. Oakleaf hydrangea).

Kierroksen lopuksi kävimme ihmettelemässä tätä magnolia (Magnolia grandiflora) vanhusta. Puu on istutettu vuonna 1787 ja on tätä nykyä n. 14 metriä korkea. Ikä on jo tehnyt tehtäväänsä ja puun tyviosa on osin lahonnut. Jykevät tukiseipäät kannattelevat runkoa suorassa. Latvusosa on edelleen elinvoimaisen näköinen, joten toivottavasti elinvuosia vielä riittäisi.

Mukavaa alkanutta elokuuta! Onneksi on vielä kesää jäljellä :)