Parina viime päivänä olen päässyt pitkästä aikaa puuhailemaan pihamaalla. Puutarhassa möyryäminen voi olla todella terapeuttista, siinä kun työn jäljen näkee heti ja työn lomassa voi nauttia ulkona olosta. Tosin hetkittäin mielen valtasi pieni stressi, että miten sitä taas ehtii kaikki rikkaruohot nyppiä. No ehtihän sitä onneksi, pari pihamaratonpäivää siinä meni!
Kuokan lisäksi mukana kulki sekatöörit ja napsailin keväällä ruukkuihin istuttamani taikinamarjat muotoonsa. Hyvin ovat pensaat lähteneet kasvamaan!
Myös mirrinminttu sai kyytiä.
Aherruksen jälkeisen tyytyväisyyden kruunasi ekat omat kasvihuonekurkut. Ja hyvältä maistuivat! Onneksi näitä tulee vielä monta lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti